keskiviikko 18. syyskuuta 2013

3. Antiikin Rooma


Rooman synty
-          753 eaa. perustaminen?
-          Tiberjoen varren seitsemän kukkulan kylistä hallinnollinen kokonaisuus
-          maanviljelijöitä ja karjankasvattajia
-          etruskien ja kreikkalaisten välissä; vaikutteita mm. etruskeilta (kirjoitustaito, elämäntapa ja aristokraattinen maailmankuva)
-          uskonto käytännöllinen ja arkinen (useita jumalia; myöhemmin kreikk. jumalgalleria)
-          600-luvulla eaa. kaupunkivaltioita etruskiliitossa (Rooma mukana); 474 eaa. saakka liitto puunilaisten kanssa (meren herruus)
-          509 eaa. etruskikuningas karkotettiin?

1. Tasavallan aikaan (509–31 eaa.)

Rooman kaupunkivaltion talous
-          talonpoikaistilojen maanviljelyn ja karjan varassa
-          saalistus- ja sotaretkiä lähiheimoja vastaan
-          asutus kukkuloilla; ojituksella aluelaajennus

Yhteiskunta
-          eri kukkuloilla omat uskonnolliset kulttipaikat
-          luokkajako (ehkä asunpaikkajaon pohjalta)
-          varakkaat maaomistavat (patriisit) ja köyhä kansa (plebeijit)
-          luokkataistelu ei avoimeksi sodaksi (kompromisseja)
-          yhdisti: kansa saattoi paeta kaupungista (yläluokan sortoa) ja ulkoinen uhka
-          450-luvulla eaa. plebeijien oikeudet kirjattiin ns. kahdentoista taulun lakiin (eurooppalaisen oikeuskäytännön perusta: tuomaristo ja lainoppineet, lait kohtuullisia ja oikeudenmukaisia, syytettyjen kuulemisoikeus)

Kaupunkivaltion poliittinen järjestelmä
-          patriisien hallitsema tasavalta: sukupohjainen poliittinen järjestelmä vuosisatojen ajan
-          vallanjako: neuvoa antava senaatti ja päättävä kansankokous
-          senaatti patriisisukujen jäsenistä (300 -> 600 kpl yli 60 v. senaattoria)
-          kansankokous (aluksi sotilasosastojen ja myöhemmin asuinpaikan eli tribuksen mukaan) lainsäädäntövälineeksi ja kansantribuunit puolustivat kansaa (yläluokkien mielivallalta)
-          ylimmät virkamiehet valittiin vuosittain vaaleilla: valtion päämiehistä (konsulit) yksi hoiti ulkopolitiikan (sotapäällikkö) ja toinen sisäpolitiikan; apuna virkamiehiä (preetorit oikeusasiat, ediilit järjestyksenpito ja censorit verotus)
-          diktaattori valittiin poikkeustilassa
-          talonpoikaisista hyveistä tasavaltalaisiin sotilashyveisiin (organisointikyky, peräänantamattomuus ja tehokkuus)

Kasvu imperiumiksi
-          300-luvulla eaa. sotia lähialueiden valloittamiseksi; maan uusjakoa ja veteraanien asuttamista
-          legioonia kehitettiin (kuri liittyi maannälkään)
-          sisäisiä paineita purettiin ulkoisilla valloituksilla
-          264 eaa. Italia vallattiin sodilla ja liittoutumilla
-          264–201 eaa. kolme puunilaissotaa (Karthagoa vastaan); uutta häikäilemätön ja peräänantamaton imperialismi; laajentumissodissa “hajota ja hallitse” -periaate
-          imperiumi henkinen ja yhteiskunnallinen murros
-          168 eaa. kreikkalaiset voitettiin
-          100-luvulla eaa. alkoi kasvu: sotakorvaukset ja ryöstösaaliit kasvattivat valtion kassaa
-          vaikutteita kreikkalaisilta: älyllisempi kasvatus (orjien johdolla), nautinnonhalu ja “hillitön itsekkyys”
-          ylellisyyden myötä tasavaltalaisista hyveistä luovuttiin kreikkalainen kulttuuri ja hellenismi vaikuttivat (arkkitehtuuri ja kuvataiteet kukoistivat, draama runous ja historiankirjoitus)

Yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä murroksessa

Talous
-          maatalouteen ja kauppaan tukeutuva
-          imperiumin voimistuessa maaomaisuus uudelle eliitille (latifundiat); suurviljelijät orjatyövoiman varassa (viini, oliivit ja vihannekset)
-          pientilojen takavarikointi -> muutto kaupunkeihin -> uutta kaupunkiköyhälistöä ja sosiaalista tyytymättömyyttä
-          kaupungeista keskuksia
-          leipäviljan tuontia

Orjuuteen perustuva luokkayhteiskunta
-          100-luvulla eaa. vaurastunut (ja sulautunut) patriisi- ja plebeijieliitti hallitsi (suurtilat)
-          vanhat yhteiskuntasiteet murtuivat
-          pienviljelijät menettivät elinkeinonsa
-          uutta kaupunkiköyhälistöä
-          jyrkät luokkaerot
-          suuria orjakapinoita (Spartakus); vasta stoalaisen filosofia toi orjillekin oikeuksia

Poliittinen järjestelmä
-          muutos suurvallaksi: varallisuus lisääntyi ja hallintoa muuttui
-          200-luvulla eaa. kansankokousten ja senaatin yhteistyösopimus rikkoutui
-          vanhat yhteiskuntaluokat sulautuivat (perinnölliset asemat menettivät merkitystään)
-          vaurastunut patriisi- ja plebeijieliitti hallitsi senaattia ja sai yksinoikeuden ylimpiin virkoihin
-          kansantribuunit vaativat maanjakoa (köyhille, maattomille) ja uudistuksia (kansalaisoikeuksien laajennus, viljan hinta alas ja senaatin vallan hajottaminen)
-          v. 132 ja 121 eaa. senaatti surmautti Gracchusten veljekset
-          perinteinen moraali ja uskonto alkoivat murtua

Tasavallan loppukausi
-         puoluetaisteluja kansanpuolueen (populaarit) ja senaatin (optimaatit) kesken
-         kansanpuolue (Ceasar) puolusti ilmaisunvapautta, äänestysoikeutta ja ajoi Gracchusten uudistuksia (hyväksymillään laeilla)
-         senaatti vastusti lakiuudistuksia ja kannatti uuden yläluokan harvainvaltaa (nosti esille vanhoja roomalaisia hyveitä)
-         väkivaltaisia sisäisiä taisteluja (sisällissota) germaanit voittanut armeija ja sen sotasankarit lisäsivät valtaansa; kenraalien valtataisteluja mm. Ceasar, Markus Antonius ja Ausgustus
-         poliittinen valta yksityisarmeijoiden sotapäälliköille (konsulien ja eri puolueiden sijaan)
-          Caesarin aikana Roomasta keskus, kansalaisoikeuksia provinssien asukkaille, raja-alueista maata mm. legioonalaisille ja kaupunkien köyhille; diktaattorina lisäsi senaattoreita, jolloin alemmat kerrokset mukaan päätöksentekoon ja virkamiesten valvontajärjestelmä sekä juliaaninen ajanlasku
-          ylimystö ja senaatti vastarintaan (murha) -> Octavianus (31 eaa.) valtaan
-          yksinvaltaan (harvainvallasta)

2. Keisariaika (31 eaa. -)

Politiikka
-         27 eaa. Pax Romana alkaa: valtionuskonto Caesarin pyhittämiseksi (keisarinpalvonnasta vallankäytön väline), kahden vuosisadan yhteiskuntarauhan, hyvinvoinnin ja kukoistuksen kausi, sillä Caesarin uudistuksia jatkettiin kansalaisten ja provinssien asukkaiden eduksi
-         yksinvaltius tasavaltalaisten instituutioiden tilalle ja senaatin valtaa lisättiin
-         suuria rakennusprojekteja; sosiaalilainsäädäntöä (yritys estää yläluokan varallisuuden keskittymisen) ja viljanjakelun uudistus
-         kansalaisuutta laajennettiin, mutta jako rikkaisiin ja köyhiin jyrkkeni mm. eriarvoa lain osalta
-         ylellisen elämän sijaan paluu perinteisiin tapoihin ja moraaliin eli sotilashyveisiin (voimaa, urheutta, kestävyyttä ja kuoleman halveksuntaa)

Imperiumi
-          98–117 jaa. tehokkaan armeijan ansiosta imperiumi laajimmillaan Trajanuksen kaudella
-          Välimeri Rooman sisämereksi vuosisatojen valloitussotien jälkeen
-          valloitetut alueet (provinssit) säilyttivät ominaisluonteensa (takeena hallintojärjestelmä ja legioonat); sotilasleireistä kaupunkeja, joita ympäröi talousalue; myöhemmin myös provinssien asukkaille kansalaisoikeuksia ja taloudell. vaikutusvaltaa
-          Pax Romana (noin 200 vuotta) toi roomal. oikeuden koko valtakuntaan; kaupan edellytys

Talous
-          yhtenäinen talousalue: sama valuutta, lait, hallinto ja hallintokieli sekä yhdistävä tieverkosto
-          valtio keskeisessä asemassa mm. suuria julkisia töitä; ei laajaa yksityistä tuotantoa eikä porvaristoa
-          valtio keräsi verot viljelijöiltä (suurtilat vapautettiin veroista ja verotaakka varattomille), valtion menojen kasvua peitettiin heikentämällä rahan arvoa -> inflaatio 200-luv. lopussa, kansalaisoikeuksia laajennettiin, jotta saataisiin uusia veronmaksajia
-          Rooman kaupungissa noin 1 milj. asukasta (vuonna 0)
-          kulutusyhteiskunta: keskus nieli periferian tuotteet (elintarvikkeita), varat suuriin julkisiin rakennuksiin, kaupungit ja varuskunnat riippuvaisia tuontiruuasta mm. vehnästä; nälkäkapinoiden uhan alla senaatti haki kansansuosiota jakamalla leipää
-          legioonat rakentajia (tiet ja akveduktit) ja muutos palkka-armeijaksi
-          ulkomaankauppaa (Kiina, Intia, Afrikka)

Kulttuurin kulta- ja hopeakausi
-         keisarinkultilla uskonnolliset mitat (keisaripatsaita kaikkialle)
-         kultakauden kirjailijoista keisarin propagandisteja: esim. Vergeliuksen (70–19 eaa.) Aeneis -tarina haki yhteyksiä Rooman perustajiin ja Horatiuksen (65-8 eaa.) runot ylistivät Augustusta tasavaltalaishyveiden palauttajana; sen sijaan Ovidiuksen (43? eaa. -17 jaa.) iva ja kritiikki johtivat karkotukseen
-         hopea-ajan (14–120 jaa.) proosakirjailijoista nimekkäin Seneca (noin 5 eaa. - 65 jaa.) stoalaisen filosofian hengessä esitti moraalisia ja filosofisia kysymyksiä (keisarin sijaan korosti ihmisen ja jumalien tahtoa)
-         historioitsija Tacitus (55–117) kriittistä kuvausta ja lähteiden käyttöä oman ajan tapahtumista; Suetonius (75–160) kirjoitti keisarien elämäkertoja

Kristinuskon voitto
-         Augustuksen aikana Juudeassa Jeesus Nasaretilainen loi uuden uskonnon, joka noin 300 vuodessa sai valta-aseman imperiumissa (mutta ei Palestiinassa, sillä juutalaisten kapina v. 70 tukahdutettiin)
-         aluksi kristinuskoa vastustettiin uhkana keisarille ja valtion yhtenäisyydelle, mutta imperiumin heiketessä siitä tuli valtakuntaa lujittava ideologia (Konstantinus 300-luvun alussa)
-         vastasi mm. kaupunkiköyhälistön, vapautettujen ja orjien henkisiin ja yhteisöllisiin tarpeisiin (vapautusideologia ja pelastususko)
-         kristillisessä massakulttuurissa Mesopotamian ja Egyptin kulttuurien vanhat ainekset siirtyivät Eurooppaan

3. Rooman jako v. 395 ja Länsi-Rooman tuho v. 476

Kriisi
-         200- ja 300-luvut rappio: myöhäisantiikin aikana barbaarien ulkoinen paine ja imperiumin sisäiset muutokset
-         hajoaminen alkoi taloudesta: uusia talousalueita, provinssikaupunkien asema vahvistui ja ohittivat Rooman, keskushallinnon ote herpaantui; talousuudistukset pahensivat tilaa -> luontaistalouteen ja maaorjuuteen
-         orjamarkkinat hiipuivat valloitussotien päättyessä ja samalla orjia vapautettiin
-         vuokraviljelyyn (vuokra maksettiin tuotteina), pienviljelijät jättivät maansa ja siirtyivät suurtiloille, ammatit perinnöllisiksi, myös kaupungeista käsityöläisiä suurtiloille
-         suurmaanomistajien suurtiloista omavaraisia, joten paluu luontaistalouteen (tavaranvaihtoa, ei rahaa); tilat työpajoineen muistuttivat pieniä kaupunkeja (kartanotalouden alku)

Rooman tuho
-         v. 284 Diocletianus yritti korjata taloutta (Rooman jako 4 osaan)
-          Konstantinopolista pääkaupunki 300-luv. alussa ja Bysantista vahva alue
-          Rooma jakautui v. 395 Itä- ja Länsi-Roomaan
-          poliittisesti pahenevia valtataisteluita (keisarin vallanperimyksestä ei sääntöjä)
-          germaanit tunkeutuivat Roomaan
-          v. 476 Länsi-Rooma tuhoutui
-          Länsi-Rooman loppuaikoina kauppa keskeytyi, työvoimapula, peltojen metsittymistä, kulkutauteja ja kasvavia sotilasmenoja
-          tuhoteorioita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti